Kaupassa Ta-Ta:ssa

TO-TO ja Ta-Ta ja iloista shoppailumieltä!

Ensimmäinen kauppareissu oli helppo siinä mielessä, että mies tiesi missä kauppa sijaitsi. Ta-Ta-kauppaketjun supermarketti on kauppakeskuksen yhteydessä, joka oli kiivaan laajennusurakan alla. Ostosten tekemisestä oli ihanuus kaukana, kun jouduimme suppeasta markettitarjonnasta valitsemaan lautaset, mukit, kattilat yms  perustykötarpeet, joiden ostamista ei voinut lykätä siihen, että jotain kaunista tulisi eteen.

Sen lisäksi lastasimme toisen kärryllisen kukkuroilleen ihan peruseinestä, että selvisimme muutamiä päiviä eteenpäin. Täydet kärryt työnnettin työmaan läpi milloin kulkusiltaa pitkin, mutta useimmin siitä vaan kaapeleita ja purnukoita varoen. 

tuoretta lihaa menossa kylmiöön

Tyttöjn ollessa koulussa kävin yksikseni ta-ta:ssa, ja vietin runsaasti aikaa kävellessä hyllyjä läpi ihan vain opiskellakseni mitä kaikkea sieltä voi kuvitella löytävänsä. Leipähylly, liha- ja luusto/kinkku/eines-tiskit olivat verrattomat, runsaasti kaikkea tarjolla. Ilahduttavsti myös länsituotetta, Philadelfia-juustoa, Heinz- ketsuppia ja majoneesia löytyi, suklaasta Toblerone ja Twix, jotka merkkeinä olivat enemmän tuttuja kuin makuina, joten niistä ei ollut apua. Ruoka nimittäin tekee kauppansa paremmin, kun on laittaa pöytään jotain tuttuakin. Nakkelin kärryyn yksittäisiä jugurtteja ja muropaketteja, kokeilin eri juustoja ja perunalaatuja, kunnes vähitellen perusruokakassi alkoi olla kasassa.

Opin, että kaurahiutaleet ovat "instant", joista tulee puuroa. Tavallinen hiutale ei keittynyt puuroksi koskaan.
Makaronihylly oli petollinen. Muutaman erehdyksen ja yrityksen kautta opin, että vain kovassa paketissa oleva pasta on ruuanlaittokelvollista. Muut takertuvat tärkkelysmössöksi kattilan pohjaan veden vaihdosta huolimatta.  Jauhopussit ovat yhden kilon pusseja ja meidän puolikarkeaa jauhatusta ilmoittaa 00-merkintä. Jos nollia on liikaa on jauho liian hienoa. Tämäkin selvisi kokeilemalla. Kahvi voi olla sokerilla tai ilman, kuten voi suolalla tai ilman.
   
Edelleen mehupurkit tekevät kepposen, kun vahingossa otan soijaa sisältävän appelsiinimehun. Maku on ihan hyvä, mutta mehun vaaleanlaimea väri on etova yhdistelmä maitoa ja appelsiinimehua. Alkuun oli erehdys myös appelsiiniporkkanayhdistelmä, mutta lapset pitivätkin mausta äitelästä punertavsta väristä huolimatta.

Asiakaspalvelu on Ta-Ta:ssa yhtä runsasta, hidasta ja kiduttavaa kuin muuallakin. Kassoilla ei saa itse pussittaa (jota olemme kuitenkin tehneet), vaan myyjä tekee sen. Juustotiskillä satoja juustoja otetaan ja taas kääritään vakuumiin joka asiakkan jäljiltä ja juustot, kinkut höylätään siivuiksi leppoisaan tuottamattomaan tahtiin. Hedelmiä ei saa itse punnita, tietenkään.

Ta-ta on paikkana jostain syystä yhtä kolkko kuin nimensäkin, johtuu vaarmaan pakko-ostamisella alkaneesta alkutaipaleesta, sillä se on aivan moderni isohko marketti. Toisaalta kauppakeskuksessa voi hypistellä muissakin kaupoissa, tarkistaa onko elokuvat muuttuneet ja uusia puhelimen prepaid-saldoa. Nyt on remonttikin valmis, enää ei tarvitse koikkelehtia työmaan poikki, varoa märkää sementtiä tai  törröttäviä naulanpätkiä. 

synttärihumua

Syntymäpäiväteemaa oli tämä ilta täynnä. Ensiksikin meidän kymmenvuotias sai päähänsä mennä kysymään naapurin kaksosilta, että milloin heillä olikaan syntymäpäiväjuhlat. Takaisin tullessa hänellä oli lupalappu jäädä tyttöjen luo yökylään ja tieto, että parin päivän päästä olisi juhlat. Sinne hän sitten paineli tyyny kainalossa, ensimmäistä kertaa yksin, omillaan pärjäämään. Naapurissa on ollut kylässä tyttöjen serkkupoika Argentiinasta jo usean viikon ajan ja nyt sitten ilta sai sävytystä skandinaavilaisittain.

Isot tytöt taas sähköistivät tunnelmaa, kun valmistautuivat ystävänsä viisitoistavuotisjuhliin. Tällinkiä on tehty lähes koko viikko, joka alkoi uusien kolttujen hankkimisella, sitten ystävien vanavedessä säärien sheivaukset, manikyyrit ja kampaukset viimeisimpänä tänään. Kutsu juhliin oli kuin hääkutsu konsanaan pieteetillä tehty ja mitä todennäköisimmin päivänsankari on morsiamen lailla valkoisiin pukeutunut. Kutsun mukaan juhlat alkoivat nyt kymmeneltä illalla jatkuvat aamuun saakka, ennen lähtöä tarjoillaan vielä aamiainen.

Kävimme taannoin naapurin rouvan -ompelijan- luona asioilla. Varsinaisen kaupanteon jälkeen asiaan kuuluvasti katsoimme takanvierus-sukulaiskuvat yksitellen läpi ja siellä oli viisitoistavuotismorsiamia ja oikeita morsiamia pitkä rivi, ulkopuolisen oli ennakoilta sanoa kummasta juhlasta oli kulloinkin kyse. Tämä on tärkeä riitti täkäläisille tytöille, jota meillä ehkä etäisesti vastaa ripari ja naimaluvan saaminen. Juhlien sijaan toisena suosittuna vaihtoehtona on tehdä hulppea ulkomaanmatka. Jotkut onnekkaat saavat molemmat ja lisäksi mopokortin, sekä mopon.

Meidän esikoinen täytti tärkeän ikänsä noin kuukausi tänne saapumisen jälkeen ja jotain spesiaalia oli hänellekin järjestettävä. Hyväksi vaihtoehdoksi tarjoutui luokkatovereilta saatu vinkki rantakemuista. Nämä luonnollisesti järjestettiin yllätysjuhlina, lisähöystettä ylläriin saatiin, kun ne jouduttiin järjestämään synttäreiden jälkeisenä päivänä, eikä asiasta ollut tihkunut sanaakaan vääriin korviin. Koulun lahes kaikki oppilaat olivat paikalla, Helena oli aivan sumutettu loistavien harhautusten ja sepitelmien avulla ja hän kuvitteli menevänsä pelaamaan rantalentistä. Ilo juhlista oli melkoinen! Riehakas, märkä teinilauma juhli keväisessä illassa auringonlaskuun ja päivä oli ihan paras!

Tänään juhlijat, nuoret neidit, lähtivät vaikuttavassa autosaattueessa noin puolikymmenen aikaan kohti juhlapaikkaa. Paikallisen tyypillisesti tytöt eivät vain pujahtaneet autoihin istumaan, vaan tilanteesta tehtiin pieni härdelli. Tervehdimme toisiamme, kyselimme kuulumiset,vaihdoimme numeroita ja nuoriso hääräsi autojen ympärillä juhlatunnelmissa, vilkuttelimme ja suukottelimme. Samaan hässäkkään ilmaantuivat myös pienet yökyläläiset naapurista hakemaan polkupyörää. Olin niin sekaisin tulijoista ja menijöistä, etten ymmärtänyt kysyä, että mihin kymmenvuotias tarvitsee polkupyörää pimeällä, lähes keskellä yötä. Siinä kohtaan myös nuorimmainen tuli talosta ulos esittelemään siskolleen omaa, upouutta syntymäpäivälahjaansa, barbie mp3-soitinta tai jotain vastaavaa. Hänen kuusivuotissyntymäpäivät olivat kyllä jo kaksi kuukautta sitten tukevasti juhlittu, mutta jotenkin hän eilen sai isänsä luulemaan, että lahja olisi ostettava ja se päivä oli tänään. Pitäisiköhän minunkin muistutella omista, viimeviikkoisista synttäreistäni?

Hetki näiden tapahtumien jälkeen soi ovikello. Enää emme olleet synttäriaiheessa. Rakennusfirmasta vain tuli mies kertomaan, että lattiaremontin tekeminen kestää viikon. Sovimme, että he voivat aloittaa remontin heti viikonvaihteen jälkeen.  

Ruoka-horrori

Tänään minulla ei ollut ruuanlaiton mestaripäivä. Lounaaksi oli "koirannappuloita" eli uunissa tehtyjä perunanoisetteja ja kana-nuggetteja. Kuivia, keltaisia palleroita, jotka eivät maistuneet miltään, tai aavistuksen pahoilta. Välipalan tekemisen ohitin, koska lounas oli myöhään minun espanjan tunnin vuoksi. Siellä aiheena oli muuten ravintolasanat ja kävimme läpi erilaisia menuita. Välipalaksi jaettiin eilisestä jäänyt lapsen tekemä suklaakakku. Nyt illalliseksi arvoimme mennäkö jätsibaariin jäätelöannoksille vai ulos ravintolaan chivitokselle (paikallinen, minulle vielä kokematon lihaherkku). Päädyin keittämään pastaa. Oikein ison kattilallisen, johon tein juustokastikkeen (pussista). Pastasta tulikin lapsuuden muisto makaroni-liisteristä. siitä ei mennyt edes kapusta läpi, joten koira saa huomenna suuren kulhon herkkupastaa!

Mies teki omeletin. Hän toi minulle myöhästyneen syntymäpäivälahjan isältäni ja hänen vaimolta. Se oli keittokirja.

vaali-ilta

Ollut jännittävä ilta vaalienlaskennan tiimoilta. Suomalaisuus, isänmaa on vahvasti läsnä täälläpuolen maapalloa. Tuo muki-kampanja jäi minulle oudoksi, mutta toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi oma ehdokas pääsi jatkoon.


Keskiviikkona taas on matka edessä Montevideoon. Viimeeksi oli ihana fiilinki, kun pitkän matkan ja miljoonakaupungin kapeilla ruuhkaisilla kaduilla ajelun lopuksi käännyin konsulaatin kadunkulmasta ja meidät ohjasi perille suuri hulmuava siniristilippu. Kaiken sen kaupungin pölyn, harmauden ja epävarman ajopaineen jälkeen oli kuin olisi kotiin tullut.  


Mutta, nyt on vielä aikaa ottaa yksi angry birds-sessio ja alkaa sitten odottaa esikoista rannalta tulevaksi ja painella lauman kanssa pehkuihin. Kolmen yön päästä pääsemme taas shoppailemaan!

iltauinnilla

naapurustosta

On aamu ja sen antamava ihana viileys. Avasin oven sälekaihtimet ja koira livahti samalla sisään vartioituaan pihaa yön yli. Mielenkiinnosta kävin leikkimökissä katsomassa mitä lämpömittari näyttää. 26 astettta. Aurinko porottaa jo täysiä, taidan sittenkin sulkea kaihtimet, ettei talon viileys karkaa.

Keittiön ikkunoista näkee kadun toiselle puolelle rakentuneen hotellin ravintolaan, sielläkin on jo ihmisiä aamiaisella. Hotelli on rakennettu pitkulaisen kolmion muotoiselle tontille ja hotellin arkitehtuuri on yksiyhteen kuin syvällä uiva loistoristeilija. Keulakannella on uima-allasosasto ravintoloineen, parvekkeista muodostuu kävelykannet sivuille ja sviitit sijaitsevat laivanohjaamon paikalla mahtavin merinäkymin. Viikonloppuna oli tämän "love-boat"n avajaiset ja saimme nauttia live-musiikista ja upeasta ilotulituksesta.

Muutama työmies laahustaa katua pitkin, kaikilla mate-mukit kädessään, ja menossa naapuritontin raksalle.Minä otan puolestani lisää kahvia.

Jakaranda kukkii

Luulimme jo rakentamisen riittäneen tällä pienellä kadunpätkällä, mutta rannan läheisyys houkuttanee tekemään kerrostaloja ja hotelleja minne mahdollista. Koko kilometrien pituisella ramblalla eli rantabulevardilla on käynnissä vanhojen kesämökkien, hienojen ja vähemmän hienojen omakotitalojen purkaminen kerrostalorakentamisen alta. Vielä jouluviikolla naapuritontilla oli autio, pieni omakotitalo. Aatonaattona alkoi puutarhassa säpistä ja tuolloin kuvittelin uuden asukkaan aloittaneen villiintyneen tontin siistimisen. Jouluaattona soi ovikello, kun olimme puuroaterialla. Moottorisahamies kysyi lupaa katkoa puunoksia meidän yläkerrasta käsin. No, mikäs siinä, raivasin teinitytön huoneen vaatemytyistä ja mies pääsi hommiin.

Puutarhan kynimisen jälkeen naapuri huilasi joulunpyhät, jonka jälkeen kävi talonsa kimppuun piikkaamalla ikkunat ja ovet irti. Sitten alkoi lähes viikon kestänyt puskutraktorien ja kuorma-autojen pörinä, kun loputkin osat talosta hävitettiin järjestelmällisen tehokkaasti. Kiihkeä hävittäminen loppui vasta, kun tilalle oli saatu lähes tontin kokoinen syvä monttu.

Joitain päiviä sitten yksi työmies tuli jututtamaan minua, kun olimme lähdössä lasten kanssa rannalle. Kertoi tontille rakentuvan viisikerroksisen kerrostalon. Sitten hän jatkoi nopealla murteella jotain-jotain-jotain, mutta kysymys tuntui olevan se, ettei tontille ollut vielä sähköjä vedettynä ja kysyi saisiko roikalla vedettyä meiltä. Vain yhdeksi yöksi, että saisi vettä pumpattua. Tuossa vaiheessa minun naapuriapu oli jo tosi tiukalla, koska minulla ei ollut mitään halua edistää viisikerroksisen naapurimäärän asutusta ja toisaalta sähkönhinta on täällä kolmen-nelinkertainen Suomen hintoihin nähden. Sanoin miettiväni ja palaavani asiaan "mañana". Se oli sillä ratkaistu.

Viides talo meistä eteenpäin on tavallinen punatiilinen omakotitalo. Ilman mitään erillistä mainostamiseta, sen autotallissa toimii balettikoulu. Hyvä harrastus kätevän matkan päässä meidän pikkutytöille, joten lähestyimme opettajaa. Kevätkausi oli aivan lopuillaan, joten ei uusia oppilaita, mutta toivotti meidät tervetulleeksi kevätnäytökseen. Se oli järjestetty kaupunginteatetteriin (pääsymaksu 8e/hlö) ja esityksenä oli 2,5 tuntia kestävä Joutsenlampi. Aikamoista pönköttiä autotallissa harjoitelluksi, mutta yleisö oli haltioissaan ja myös meidän tytöt olivat vakuuttuneita haluavansa tulla pikkuisiksi ballerinoiksi.

Iltauinnilla

Tämän balettikoulun vieressä sijaitsevan talon emäntä kävi meidän ovella heti muutettuamme ja hyvin ystävällisesti esitteli itsensä ja kertoi olevansa käytettävissä milloin ikinä apua tarvitaan. Seuraavalla viikolla kävi vielä tuomassa oman käyntikorttinsa. Tuolloin tajusin tämän erityisystävällisyyden mahdollisesti liittyvän siihen, että hänen lapset käyvät samaa koulua meidän tyttöjen kanssa ja lopullisesti merkityksen tajusin vasta joulun alla, kun hän osoittautui olevan olevansa koulun vanhempainneuvoston jäsen. Tuolloin uskaltauduin hänen pakeilleen ja pyysin poraa lainaksi. Saimme vihdoin naulakot ja peilit seinille.

Sohva

Talo oli vuokrattaessa kalustamaton. Keittiössä ja kylpyhuoneissa oli kiinteät valaisimet ja ruokailuhuoneessa roikkui vanha lamppu, jonka varjostimesta rapisi sisäpintaa pöydälle (kerran pitsan päälle imitoiden juustosiivua). Lampun voi luokitella kiinteäksi, sillä sen verran hankalaksi varjostimen vaihto oli tehty.

Vaihtoehtona oli joko tuoda Suomesta kontilla tavarat tai ostaa kalusteet täältä, johon ratkaisuun me päädyimme. Tuntui jännittävältä kasata koti uusilla etelä-Amerikkalaisilla tavaroilla, kuin että katselisi vanhoja entisiä nukkavieruja mööpeleitä. Mies oli onneksi hankkinut jo ennen meidän saapumista kaikille sängyt (sängynpäädyt aivan järkyttävät) ja ruokapöydän, kelvollinen, ja itselleen jonkinlaisen ruman työpöydän. Keittiöstä löytyi myös jääkaappi, astianpesukone, muut pikkutykötarpeet ja jopa pitsa pakastimesta nälkäisille matkalaisille. Autokatoksessa oli menopeleinä isännälle auto ja vieressä emännän pyykinpesukone.

Pari viikkoa kotielämä oli tyhjässä ja kaikuvassa ruokailuhuoneessa ateriointia ja muuten vapaa-aika vierähti sängyillä pötkötellessä. Alakerta oli autio ja tyhjä. Olohuoneessa oli miehen sisustusinnon seurauksena suurehko, niininen vaasi. Tarvitsimme kipeästi sen seuraksi sohvan.

Coloniassa on yksi huonekalukauppa, jonka tarjonta oli ylihinnoitellun luokatonta. Sieltä ei löytynyt mitään ja koska kaikki jo ostetut rumat huonekalut olivat tuosta kaupasta, olin vihainen ja kykenemätön enää mihinkään myönnytykseen. Lapset toivoivat sitäpaitsi trendiväriä valkoista, eikä sieltä sellaista löytynyt. Valkoinen on aivan järjetön valinta normitilanteessa, mutta nyt se tuntui sopivalle ja jos osottautuisi virheeksi, niin kotona sitten taas odottaisivat järkevät lapsiperheelle sopivat pestävät ja puunattavat kuosit.

Huonekalukaupan vastapäätä asuu ruotsalaisperhe, jonka äiti olisi lasten tuleva ruotsinmaikka ja kävimme heidän luonaan tutustumiskäynnilla. Koti oli ihana! Skandinaavinen, aavistuksen Karl Larsen henkinen ja olohuoneessa oli upottava valkoinen sohva. Mieliala koheni hetkessä, mutta laski jälleen, kun kuulin että valtaosa kalusteista oli hankittu Montevideosta. Sama kuin olisin kuusta lähtenyt niitä hakemaan. Miljoonakaupunki, kuka ajaisi autoa ja entäpä sohvan Coloniaan saaminen? Sain kuitenkin muutaman huonekalukaupan osoitteen mukaan ja tutustuin kauppojen nettisivuihin.

Aikaa vierähti edelleen, tein pieniä hankintoja Coloniassa päivittäin, mutta sohvaan en törmännyt. Sitten noin kuukausi saapumisesta miehen piti lähteä työmatkalle ja vuokra-auto veisi hänet Montevideoon. Iskin kiinni tilaisuuteen, hyppäsin taksin kyytiin ja paluumatkalla kiertelimme sopivasti lähekkäin sijaitsevat huonekalukaupat. Olimme taas turvallisesti kaksituhatluvulla ja valikoimaa oli runsaasti. Pikkuriikkinen la Fez- niminen kauppa oli se, josta Evan valkoinen sohva oli ostettu ja sieltä läöytyi myös sisarusmalli meille. Vitivalkoinen, puuvillainen ja kaikki osat pestäviä. Kaveriksi sille ostin vielä kattolampun. Kaupassa oli kotiinkuljetus, joten sohva oli ostohetkestä seuraavana päivänä meillä kotona jo käytössä ja ensimmäinen suklaatahra tyynyssä.

Maksaminen oli monivaiheinen tapahtuma. Minä sain siitä laskun mukaan, jonka perusteella mies pyysi pankkia sähköisesti siirtäämään tilitä rahat kaupalle. Tähän kului useita meilejä ja puhelinsoittoja puolin ja toisin. Minun tehtäväksi jäi toimittaa lasku pankkiin. Vartija avasi oven avaimella, toinen katsoi tilannetta panssarimaisesta tornista pankkisalin sisällä. Kännykkäpuheluita ei saanut soittaa vaan jonossa olijat poistuivat aina kadulle puhumaan. Jonotimme tunnin, josta meidät ohjattiin jonottamaan toiselle luukulle. Kun minun vuoro tuli ja virkailija katseli lappusta kädessäni, niin ensimmäisen luukun virkailija huusi paikaltaan apuja ja sitten asia oli selvä. Siirtomääräys  jäi pöydälle virkailijoiden väliin.

Noin parikolme viikkoa sohvan saapumisen jälkeen sain puhelinsoiton, josta tajusin vain, että minua odotti pikakirje. Painelin postiin, josta puhelu ei ollutkaan tullut vaan selostuksestani neuvoivat minut kuriiritoimistoon. Olin saanut sohvasta kuitin.

kotikoulu

Täällä on kesä ihanimmillaan ja meidän tytöt pakertavat koulussa.

Ajattelin kirjoittaa, että oikeasta koulusta ovat lomalla, mutta se ei sittenkään pidä paikkansa. San Gabriel Collegiossa oli joulukuun puolivälissä mahtipontinen koulunpäättäjäisjuhla, todistukset jaettiin ja nyt lapset ovat kolmen kuukauden kesälomalla , mutta oikea koulu on täällä kotona tehtävä etäopiskelu. Minun organisointikyky on saanut uuden haasteen ja ulottuvuuden, kun opetan neljää lasta eskasta ysiluokkaan. Yläaste-ikäiset tosin tekevät miltei omatoimista työskentelyä, mutta tarvitsevat valvojaa, rohkaisijaa ja töihin patistaa. Varsinaista opettajan roolisuoritusta tarvitsen neljäsluokkalaisen kanssa, kun yritän elävöittää Suomen maantietoa kiinnostavaksi ja hillitsen hermoja yksinkertaisten laskutehtävien takutellessa.

Meillä on kokonaisuudessaan katsoen loistava koulusysteemi, joskin sekava ja monimutkainen.Emme tiedä mille luokalle tytöt jatkossa menevät tai minä päivänä koulu edes alkaa, mutta sen selventäminen on oma lukunsa sitten toiste. Kesäloman aamut lapset siis viettävät keittiönpöydän äärellä töitä tehden tai sitten vuoroaamuin kesäkoulussa englantia,espanjaa ja ruotsia (yllätys!) opiskellen. Iltapäivisin siedetään hellettä mahdollisimman välin liikkein eli vietämme siestaa ja iltapäivän päätteeksi nuoriso siirtyy rannalle.

Kotikoulun idenäisä on isojen tyttöjen koulunrehtori. Esikoisemme Helena kävi viime keväänä opon kanssa kyselemässä häneltä, että mitä tehdään kun pitäisi lähteä Uruguayhin ja toisaalta alkaa ysiluokka ja lukioon valmistautuminen yhteishakuineen. Selkeä vastaus oli, että koulun takia ei pidä olla lähtemättä, koulu pistetään hoitumaan! Niinpä me teemme intensiivistä yhteistyötä opettajien kanssa, ja tytöt todella ovat koulunsa etäopiskelijoita. Tämä lähtöstartti alkoi jo viime syksynä Suomessa, kun lapset pystyivät tekemään laajoja koealueita ja menemään omaa tahtia eteenpäin, jolla saimme matkan ensikuukaudet rauhoitettua täällä paikalliselle koulunkaynnille.

"Intensiivikurssit" kielissä alkoi viime viikolla. Englantia ja espanjaa opiskellaan koululla yhden opettajan johdolla vuoropäivin puolitoistatuntia kerraallaan. Lapset ovat hirveän innoissaan järjestelystä. Isoilla tytöillä kävi lisäksi tuuri, kun täältä löytyi ruotsalainen niinikään kotirouva, joka suostui kotiopettajaksi. Ensimmäisen oppitunnin tunnin jälkeen säntäsimme suoraan Montevideoon (noin 200km ajomatka) äänestämään presidentin vaaleissa. Vaalivirkailija, kunniakonsulaatin toimistovirkailija kyseli ystävällisesti, että mitäpä ovat tytöt kesälomalla tehneet? Tytöt totisesti vastasivat, että aamulla oli ruotsin tunti.