naapurustosta

On aamu ja sen antamava ihana viileys. Avasin oven sälekaihtimet ja koira livahti samalla sisään vartioituaan pihaa yön yli. Mielenkiinnosta kävin leikkimökissä katsomassa mitä lämpömittari näyttää. 26 astettta. Aurinko porottaa jo täysiä, taidan sittenkin sulkea kaihtimet, ettei talon viileys karkaa.

Keittiön ikkunoista näkee kadun toiselle puolelle rakentuneen hotellin ravintolaan, sielläkin on jo ihmisiä aamiaisella. Hotelli on rakennettu pitkulaisen kolmion muotoiselle tontille ja hotellin arkitehtuuri on yksiyhteen kuin syvällä uiva loistoristeilija. Keulakannella on uima-allasosasto ravintoloineen, parvekkeista muodostuu kävelykannet sivuille ja sviitit sijaitsevat laivanohjaamon paikalla mahtavin merinäkymin. Viikonloppuna oli tämän "love-boat"n avajaiset ja saimme nauttia live-musiikista ja upeasta ilotulituksesta.

Muutama työmies laahustaa katua pitkin, kaikilla mate-mukit kädessään, ja menossa naapuritontin raksalle.Minä otan puolestani lisää kahvia.

Jakaranda kukkii

Luulimme jo rakentamisen riittäneen tällä pienellä kadunpätkällä, mutta rannan läheisyys houkuttanee tekemään kerrostaloja ja hotelleja minne mahdollista. Koko kilometrien pituisella ramblalla eli rantabulevardilla on käynnissä vanhojen kesämökkien, hienojen ja vähemmän hienojen omakotitalojen purkaminen kerrostalorakentamisen alta. Vielä jouluviikolla naapuritontilla oli autio, pieni omakotitalo. Aatonaattona alkoi puutarhassa säpistä ja tuolloin kuvittelin uuden asukkaan aloittaneen villiintyneen tontin siistimisen. Jouluaattona soi ovikello, kun olimme puuroaterialla. Moottorisahamies kysyi lupaa katkoa puunoksia meidän yläkerrasta käsin. No, mikäs siinä, raivasin teinitytön huoneen vaatemytyistä ja mies pääsi hommiin.

Puutarhan kynimisen jälkeen naapuri huilasi joulunpyhät, jonka jälkeen kävi talonsa kimppuun piikkaamalla ikkunat ja ovet irti. Sitten alkoi lähes viikon kestänyt puskutraktorien ja kuorma-autojen pörinä, kun loputkin osat talosta hävitettiin järjestelmällisen tehokkaasti. Kiihkeä hävittäminen loppui vasta, kun tilalle oli saatu lähes tontin kokoinen syvä monttu.

Joitain päiviä sitten yksi työmies tuli jututtamaan minua, kun olimme lähdössä lasten kanssa rannalle. Kertoi tontille rakentuvan viisikerroksisen kerrostalon. Sitten hän jatkoi nopealla murteella jotain-jotain-jotain, mutta kysymys tuntui olevan se, ettei tontille ollut vielä sähköjä vedettynä ja kysyi saisiko roikalla vedettyä meiltä. Vain yhdeksi yöksi, että saisi vettä pumpattua. Tuossa vaiheessa minun naapuriapu oli jo tosi tiukalla, koska minulla ei ollut mitään halua edistää viisikerroksisen naapurimäärän asutusta ja toisaalta sähkönhinta on täällä kolmen-nelinkertainen Suomen hintoihin nähden. Sanoin miettiväni ja palaavani asiaan "mañana". Se oli sillä ratkaistu.

Viides talo meistä eteenpäin on tavallinen punatiilinen omakotitalo. Ilman mitään erillistä mainostamiseta, sen autotallissa toimii balettikoulu. Hyvä harrastus kätevän matkan päässä meidän pikkutytöille, joten lähestyimme opettajaa. Kevätkausi oli aivan lopuillaan, joten ei uusia oppilaita, mutta toivotti meidät tervetulleeksi kevätnäytökseen. Se oli järjestetty kaupunginteatetteriin (pääsymaksu 8e/hlö) ja esityksenä oli 2,5 tuntia kestävä Joutsenlampi. Aikamoista pönköttiä autotallissa harjoitelluksi, mutta yleisö oli haltioissaan ja myös meidän tytöt olivat vakuuttuneita haluavansa tulla pikkuisiksi ballerinoiksi.

Iltauinnilla

Tämän balettikoulun vieressä sijaitsevan talon emäntä kävi meidän ovella heti muutettuamme ja hyvin ystävällisesti esitteli itsensä ja kertoi olevansa käytettävissä milloin ikinä apua tarvitaan. Seuraavalla viikolla kävi vielä tuomassa oman käyntikorttinsa. Tuolloin tajusin tämän erityisystävällisyyden mahdollisesti liittyvän siihen, että hänen lapset käyvät samaa koulua meidän tyttöjen kanssa ja lopullisesti merkityksen tajusin vasta joulun alla, kun hän osoittautui olevan olevansa koulun vanhempainneuvoston jäsen. Tuolloin uskaltauduin hänen pakeilleen ja pyysin poraa lainaksi. Saimme vihdoin naulakot ja peilit seinille.