Talo oli vuokrattaessa kalustamaton. Keittiössä ja kylpyhuoneissa oli kiinteät valaisimet ja ruokailuhuoneessa roikkui vanha lamppu, jonka varjostimesta rapisi sisäpintaa pöydälle (kerran pitsan päälle imitoiden juustosiivua). Lampun voi luokitella kiinteäksi, sillä sen verran hankalaksi varjostimen vaihto oli tehty.
Vaihtoehtona oli joko tuoda Suomesta kontilla tavarat tai ostaa kalusteet täältä, johon ratkaisuun me päädyimme. Tuntui jännittävältä kasata koti uusilla etelä-Amerikkalaisilla tavaroilla, kuin että katselisi vanhoja entisiä nukkavieruja mööpeleitä. Mies oli onneksi hankkinut jo ennen meidän saapumista kaikille sängyt (sängynpäädyt aivan järkyttävät) ja ruokapöydän, kelvollinen, ja itselleen jonkinlaisen ruman työpöydän. Keittiöstä löytyi myös jääkaappi, astianpesukone, muut pikkutykötarpeet ja jopa pitsa pakastimesta nälkäisille matkalaisille. Autokatoksessa oli menopeleinä isännälle auto ja vieressä emännän pyykinpesukone.
Pari viikkoa kotielämä oli tyhjässä ja kaikuvassa ruokailuhuoneessa ateriointia ja muuten vapaa-aika vierähti sängyillä pötkötellessä. Alakerta oli autio ja tyhjä. Olohuoneessa oli miehen sisustusinnon seurauksena suurehko, niininen vaasi. Tarvitsimme kipeästi sen seuraksi sohvan.
Coloniassa on yksi huonekalukauppa, jonka tarjonta oli ylihinnoitellun luokatonta. Sieltä ei löytynyt mitään ja koska kaikki jo ostetut rumat huonekalut olivat tuosta kaupasta, olin vihainen ja kykenemätön enää mihinkään myönnytykseen. Lapset toivoivat sitäpaitsi trendiväriä valkoista, eikä sieltä sellaista löytynyt. Valkoinen on aivan järjetön valinta normitilanteessa, mutta nyt se tuntui sopivalle ja jos osottautuisi virheeksi, niin kotona sitten taas odottaisivat järkevät lapsiperheelle sopivat pestävät ja puunattavat kuosit.
Huonekalukaupan vastapäätä asuu ruotsalaisperhe, jonka äiti olisi lasten tuleva ruotsinmaikka ja kävimme heidän luonaan tutustumiskäynnilla. Koti oli ihana! Skandinaavinen, aavistuksen Karl Larsen henkinen ja olohuoneessa oli upottava valkoinen sohva. Mieliala koheni hetkessä, mutta laski jälleen, kun kuulin että valtaosa kalusteista oli hankittu Montevideosta. Sama kuin olisin kuusta lähtenyt niitä hakemaan. Miljoonakaupunki, kuka ajaisi autoa ja entäpä sohvan Coloniaan saaminen? Sain kuitenkin muutaman huonekalukaupan osoitteen mukaan ja tutustuin kauppojen nettisivuihin.
Aikaa vierähti edelleen, tein pieniä hankintoja Coloniassa päivittäin, mutta sohvaan en törmännyt. Sitten noin kuukausi saapumisesta miehen piti lähteä työmatkalle ja vuokra-auto veisi hänet Montevideoon. Iskin kiinni tilaisuuteen, hyppäsin taksin kyytiin ja paluumatkalla kiertelimme sopivasti lähekkäin sijaitsevat huonekalukaupat. Olimme taas turvallisesti kaksituhatluvulla ja valikoimaa oli runsaasti. Pikkuriikkinen la Fez- niminen kauppa oli se, josta Evan valkoinen sohva oli ostettu ja sieltä läöytyi myös sisarusmalli meille. Vitivalkoinen, puuvillainen ja kaikki osat pestäviä. Kaveriksi sille ostin vielä kattolampun. Kaupassa oli kotiinkuljetus, joten sohva oli ostohetkestä seuraavana päivänä meillä kotona jo käytössä ja ensimmäinen suklaatahra tyynyssä.
Maksaminen oli monivaiheinen tapahtuma. Minä sain siitä laskun mukaan, jonka perusteella mies pyysi pankkia sähköisesti siirtäämään tilitä rahat kaupalle. Tähän kului useita meilejä ja puhelinsoittoja puolin ja toisin. Minun tehtäväksi jäi toimittaa lasku pankkiin. Vartija avasi oven avaimella, toinen katsoi tilannetta panssarimaisesta tornista pankkisalin sisällä. Kännykkäpuheluita ei saanut soittaa vaan jonossa olijat poistuivat aina kadulle puhumaan. Jonotimme tunnin, josta meidät ohjattiin jonottamaan toiselle luukulle. Kun minun vuoro tuli ja virkailija katseli lappusta kädessäni, niin ensimmäisen luukun virkailija huusi paikaltaan apuja ja sitten asia oli selvä. Siirtomääräys jäi pöydälle virkailijoiden väliin.
Noin parikolme viikkoa sohvan saapumisen jälkeen sain puhelinsoiton, josta tajusin vain, että minua odotti pikakirje. Painelin postiin, josta puhelu ei ollutkaan tullut vaan selostuksestani neuvoivat minut kuriiritoimistoon. Olin saanut sohvasta kuitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti