1. luokkalainen

Pakkasin toissa aamuna ekaluokkaisen reppua koulukuntoon. Lykkäsin sinne omenan aamuälitunnin välipalaksi. Valmiiksi siellä oli reissuvihko, kotitehtävävihko ja penaali. Kouluvuoden lapsi aloitti maaliskuun alussa ja repusta löytyi kaikkea siitä saakka kertynyttä pikku aarretta. Katsoin reissuvihkoa, jonka ensimmäiselle sivulle ope oli tehnyt kauniin viimevuosisadanalun koukeroisella käsialalla "Maija" ja alla oli kolme pistettä, johon teksti piti kolmesti kopioida. Maija oli tehnyt työtä käskettynä ja alla oli mitä mielikuvituksellisimman näköistä suurta riimukirjoitusta loivasti ylöspäin viettäen. Tämän alle oli opettaja "Agatha Trunchbull"  kirjoittanut jälleen tinkimättömän kaunoisesti pienellä herkällä kädellä "acceptable", hyväksyttävä.

Mietin, miksi lapsen oli osattava kaunoa ensimmäisenä koulupäivänään. Koko kouluvuoden ajan viestiä koulusta toimittaessaan avaan vihkon ja ensimmäiseksi sieltä ponnistaa esiin ensimmäistä koulutehtäväänsä tehneen lapsen  hyväksyttävä-maija. Yhdeksän vuotta vanhempi Maija olisi osannut viitata ja sanoa, "en voi tehdä tätä, tätä ei ole vielä opetettu", sisarensa lanseeraaman kotikoulurepliikin tyyliin.

Toisaalta, lasta ei näyttänyt lannistavan opettajan hienoinen vihje, jonka selkeällä suomella pystyin lukemaan tuon punakynän hennosta otteesta. Että olikin pystynyt lapsi sotkemaan oman vihkonsa rumaksi. Hyväksyttävä. Ehkä vaistonvaraisesti, itsekään tajuamatta lapsi on tehnyt vastaiskun. Hän ei kutsu opettajaa opeksi tai maestraksi vaan "se meidän mummo".

Tästä kuohahtelevasta tunteesta pääsin seuraavaan oivallukseen, ettei koulutarvikelistaan kuulunut aapista eikä erityistä tehtäväkirjaakaan. Ei sen puoleen matematiikan kirjaakaan. Aukaisin kotitehtävävihkosen, oliko siellä tehtynä jotain harjoituksia. Oliko ehkä harjoiteltu a:n ja j:n kiemuroita, miten oli edetty hyväksyttävästä vai siinäkö se oli. Apuja ei löytynyt, vain muutama matematiikan tekemätön kotitehtävä "piirrä kahdeksan lehteä" ja "paljonko on 8+15".

Suomisuomi, ihana kotimaa. Muistui mieleen esikoisen ensimmäinen kotitehtävä, kun hän luki aapisesta  "a a aa, a aa a". Kun hän oli tämän opetellut hyvin ja ulkoa, niin hän kirjoitti ystävälleen kirjeen, joka meni " a a aa, a aa a?"

Hyvä me!

Vappujuhlan satoa

Vappu 2012

suomalaisten naisten järjestämänä 

Colonia del sacramento

Tervetulijaismalja

Juhlapaikkana oli vanhassa kaupungissa sijaitseva entinen jesuiittakoulu vuodelta 1717. Tämän jälkeen rakennus oli toiminut viime vuodet foto-galleria kahvilana ja nyt suomalaisperheen kotina. Juhlijoita oli mukavasti ja sääkin oli suomalaisen vapun toiveuni; aurinko paistoi ja kesähameella tarkeni juuri ja juuri.

Tyttöenergiaa  katolle kiipeämässä. Ikkunalla "jääkaappi " juomille. 

Katolta näkymät suoraan Buenos Airesiin, jonka
 tornitalot voi  hyvällä säällä nähdä.

Myöhemmin tässä järvessä pikkuväki kävi kalassa

Juhlavalmistelujen vielä ollessa käynnissä. Valmisteluihin osallistui kuusi naista lapsineen ja tarjolla oli kaikkea mahdollista suomalaiseen vappubrunssiin kuuluvia pöperöitä ja juomisia.
Kaikkea ei täältä saanut, joten ystävälliset matkailijat toivat tulleessaan Suomesta mm. fariinisokeria simaan ja serpentiiniä. Paperihilettä kyllä myydään pusseissa, mutta ei serpentiiniä.
Vappuhuiskat olivat erään sauna-aamun sivutuote.

Tyttäret vahtimassa portilla, että vieraat ovat ilmoittautuneita  ja osoittautui myös, että he olivat suosittu valokuvauskohde lukuisille turisteille.

hauskaa vappua!

Nuoriso lähti välillä katsomaan maisemia majakassa, josta kieltämättä kyllä on hulppeat maisemat yli vanhan kaupungin. Itse olen kiivennyt vain majakan näköalatasanteelle puoleen väliin ja jo siinä alkoi huimata. ei niinkään se korkeus, vaan kaiteen mataluus. Lapset olivat näemmä kiivenneet huipulle saakka.

rehellinen piirileikkituokio

juhlahumua

Pienen ohjelmanumeron aloitti Helena pianon soitolla, sitten jatkui sessio Timon kitaramusiikkilla. Aivan lopuksi saimme kuulla vielä esitelmän vapun vietosta,  jonka -vihdoin- loppuessa raikuvien aplodien saattelemana Matti jatkoi lausumalla upeasti otteita Eino Leinon runosta "Hymyilevä apollo".