1. luokkalainen

Pakkasin toissa aamuna ekaluokkaisen reppua koulukuntoon. Lykkäsin sinne omenan aamuälitunnin välipalaksi. Valmiiksi siellä oli reissuvihko, kotitehtävävihko ja penaali. Kouluvuoden lapsi aloitti maaliskuun alussa ja repusta löytyi kaikkea siitä saakka kertynyttä pikku aarretta. Katsoin reissuvihkoa, jonka ensimmäiselle sivulle ope oli tehnyt kauniin viimevuosisadanalun koukeroisella käsialalla "Maija" ja alla oli kolme pistettä, johon teksti piti kolmesti kopioida. Maija oli tehnyt työtä käskettynä ja alla oli mitä mielikuvituksellisimman näköistä suurta riimukirjoitusta loivasti ylöspäin viettäen. Tämän alle oli opettaja "Agatha Trunchbull"  kirjoittanut jälleen tinkimättömän kaunoisesti pienellä herkällä kädellä "acceptable", hyväksyttävä.

Mietin, miksi lapsen oli osattava kaunoa ensimmäisenä koulupäivänään. Koko kouluvuoden ajan viestiä koulusta toimittaessaan avaan vihkon ja ensimmäiseksi sieltä ponnistaa esiin ensimmäistä koulutehtäväänsä tehneen lapsen  hyväksyttävä-maija. Yhdeksän vuotta vanhempi Maija olisi osannut viitata ja sanoa, "en voi tehdä tätä, tätä ei ole vielä opetettu", sisarensa lanseeraaman kotikoulurepliikin tyyliin.

Toisaalta, lasta ei näyttänyt lannistavan opettajan hienoinen vihje, jonka selkeällä suomella pystyin lukemaan tuon punakynän hennosta otteesta. Että olikin pystynyt lapsi sotkemaan oman vihkonsa rumaksi. Hyväksyttävä. Ehkä vaistonvaraisesti, itsekään tajuamatta lapsi on tehnyt vastaiskun. Hän ei kutsu opettajaa opeksi tai maestraksi vaan "se meidän mummo".

Tästä kuohahtelevasta tunteesta pääsin seuraavaan oivallukseen, ettei koulutarvikelistaan kuulunut aapista eikä erityistä tehtäväkirjaakaan. Ei sen puoleen matematiikan kirjaakaan. Aukaisin kotitehtävävihkosen, oliko siellä tehtynä jotain harjoituksia. Oliko ehkä harjoiteltu a:n ja j:n kiemuroita, miten oli edetty hyväksyttävästä vai siinäkö se oli. Apuja ei löytynyt, vain muutama matematiikan tekemätön kotitehtävä "piirrä kahdeksan lehteä" ja "paljonko on 8+15".

Suomisuomi, ihana kotimaa. Muistui mieleen esikoisen ensimmäinen kotitehtävä, kun hän luki aapisesta  "a a aa, a aa a". Kun hän oli tämän opetellut hyvin ja ulkoa, niin hän kirjoitti ystävälleen kirjeen, joka meni " a a aa, a aa a?"

Hyvä me!